Skånen Häljaröd

Hyvät lintupaikat kannattaa kokea uudelleen!

Löytyi avosettejä, punakuiri (myrspov) ja tundrakurmitsa (kustpipare) ja monia muita kivoja mudantonkijoita lahden pohjukasta jotka tankkaavat paluumatkaa varten pohjoisen soilta.

Mistäköhän nuo suomalaiset linnunnimet on johdettu kuten kuiri ja kurmitsa -ja mitä ne oikein tarkoittavat? Ei tosin kuvia linnuista mutta polusta sinne.

Saabihan se siinä ja vielä kiiltävä ja metkan värinen
olkikattotalo

Vem där?

Aina on kuuma vaikka välillä ryöpsäyttää kunnon sadekuuroja.

Kesäkuu kiireimillään

Punainen vanha mylly joen varressa

Vai että stressi päällä?

Tältä näyttää täysi kalenteri jota ei mikään action planner voi helpottaa.

Aloitetaan muutolla. Muutto on fyysisesti rankka ja saattaa tyssätä ikuisesti joko uupumiseen meren yllä tai esim Kyproksen ja Maltan kohdalla pyssymiesten primitiivisestä halusta ampua kaikkea mikä liikkuu taivaalla.
Suosittelen heille järkevämpiä taivaalla liikkuvia kohteita Ukrainassa!

Jos onnistut pääsemään määränpäähän kunnialla pitää aloittaa asunnon etsiminen ja varaus heti, siis nopeammin kuin se kulunut asap. Tämä koska paikalliset ympärivuotiset ovat jo vieneet parhaat mestat. Jotkut tietty rakentavat oman kortteerin jos on kanttia siihen. Saaman aikaan asuntohässäkän kanssa pitäisi sitten edustaa ja tindrata energialla ja uhkua ykkösluokan geeneistä, joko sille vakio partnerille joka matkustaa eri luokassa ja tulee niin kuin katettuun pöytään tai sitten löytää aivan ihka uusi. Tämä multitasking kuluttaa rutosti energiaa!

Parhaassa tapauksessa extraprovianttia kuten jyviä ja vettä on tarjolla reservaatissa mutta kuten tiedämme, ilmainen päivällinen on harvoin ilmainen. Paikallinen tosi p-mäinen varpushaukka ei vain tyydy varpusiin (niitä kun ei edes ole) vaan iskee nopeasti ja äänettömästi katettuun pöytään. Tämän hengenvaaran lisäksi pari kissaa kiertelee maisemissa sinnikäästi vaikka ihimistalosta ryntäilee ulos lähes mielipuolista sakkia jos vaan sattuvat näkemään.

Syöttöpaikalla on myös alati tungosta ja kaikki eivät ole omaksuneet Folkhälsomyndighetenin covidin aikaista kehotusta pysyä poissa väkijoukoista jos on tartunta. Nämä sairastelijat eivät ole vain riski muille vaan johtavat siihen että sapuskat kiskaistaan pois meiltä kaikilta pariksi viikoksi.

Vaikka tonttia mainostetaan pikkulintu-reservaattina ei sekään mainos anna mitä lupaili, täällä jyllää mustavalkoisia kätkättäviä jengejä jotka terrorisoivat yleisesti ja uhkaavat jälkikasvua.

Ja sitten se perhe. Kun ne elävät suut ovat kuoriutuneet niin siitähän se stressi vasta kasvaa exponentiaalisesti monen viikon raatamiseen. Koskaan eivät ole tyytyväisiä vaikka mitä on haalittu kasaan kovalla urakalla! Ja täta sitten jatkuu vaikka ovat jo muuttaneet pois kotoa! Sitten pitäisi opettaa jälkipolvelle että täta voit syödä mutta et tuota, varokaa petoja, niittokoneita, ikkunoita, autoja ym, ym.. ja jos onnistut niin ei muuta kun ensi vuonna voit kokea mitä on vanhempain stressi!

Jökötys päällä

Ormis (ormvråk eli hiirihaukka) on palannut kotikonnuile, missä sitten onkin ollut talvea viettämässä? Nyt hän on asettunut kuusen latvaan tarkkailemaan päivän tilannetta. En tiedä mitä kaksi vierailevaa naakkaa ja kottaraiset ajattelevat tästä uus-vanhasta naapurista. Naakat olivat ehkä hieman järkyttyneitä koska eivät liikkuneet mihinkään minimum15 minuttiin! Ormiksilla on ollut pesä lähistöllä monena vuotena ja vanhemmat pyydystävät usein pellolla myyriä/hiiriä, ja ainakin yhden kerran käärmeen, mutta en ole koskaan nähnyt jahdanneen lintuja. Joten ormis on meidän suosiossa.

Sitä vastoin varpushaukasta on tullut jokapäiväinen riesa allekirjoittaneen pikkulintu-reservaattiin.

Tunnustan (ei aivan pk:ta myönnän!) että hätyytän varpushaukan pois jos satun hollille ennenkuin toiminta on mennyt verilöylyn puolelle.

Ensimmäinen kottarainen saapui omin nokkineen noin viikko sitten ja nyt heitä on jo 4:än kopla, jotka takatalvesta piittaamatta ovat ruvenneet viheltelemään ja naksuttelemaan vakio koivussa. Kaksi kottaraista on myös käynyt pihassa syömässä useana päivänä, syövät sekä omenaa että jyviä mutta eivät ole kovin persoja kotimaisille mustikoille jotka mikrasin sopivaan lämpötilaan. Täytyy keksiä lisää houkutteita pariskunnalle jotta päätyvät heille varattuun mökkiin talon seinustalle.

Ei enää lainahöyhenissä

Hyvä pääsiäinen kun sulat on vähentyneet koristeluissa, ainakin täällä pääkaupunki seudulla. Nostan imaginääristä hattua! Hieno homma koska sulkien alkuperää on vaikea selvittää eli tuleeko ne elävistä vai kuolleista linnuista. Kukaan ei varmaan ole jäänyt tietoa vaille miten höyheniä revitään irti elävistä ankoista ja hanhista jotta saisimme pehmeitä untuvia ja höyheniä koristeeksi, tyynyihin ja täkkeihin. Myönnän että höyhentyyny on ruhtinaallinen mutta uni ei oli niin makoisaa kun tietää mistä se on peräisin ja mitä sen takana on. Kärsimys. Vähän niin kun Ukrainasta varastetun omaisuuden kaupittelu Venäjällä. Toivon mutta en usko sydämen pohjasta sanontaan että paha saa palkkansa! Tai ainakin että poraavat sormeensa.

Tikkuja ilman liimaa

Kaupunkiruusu koristamassa seinää ja parhaassa tapauksessa ravintona usealle hyönteiselle. Jos tämä köynnösruusu tai muut kasvi olisi ollut Ranskassa niin siinä olisi saattanut olla siveltynä tahmeaa liimaa jolla pyydystetään lintuja. Pikkulinnut jäävät kiinni jaloista, siivistä ja joko kuolevat nälkään, vammoihin tai petolinnun houkuttimena. Moni ajattelee että näin barbaarisia menetelmiä ei enää käytetä ainakaan Euroopassa mutta ikävä kyllä tämän kohtalon, kivuliaan ja pitkittyneen kuolinkamppailun, käy läpi n. 150 000 lintua euroopassa ja eritoten etelä-Ranskassa EU:n antamalla poikkeusluvalla. Nyt ranskalaisilta on evätty liimatikkujen käyttö mutta metsästäjäliitto protestoi!

Kohta ohi

Kohta on SARS-CoV-2 piikitetty jos ei suohon niin ainakin siivellä soittajaksi. Jo on aikakin.

Samaa kohtaloa ja pahinta covid-virusmutanttia tai ebolaa toivon pesärosvoille jotka ovat joka kesäinen riesa Lapissa ja muualla Pohjolassa. Taas on rikolliset liikkuneet luonnonsuojelualueella Stekenjokissa mutta tällä kertaa siellä oli myös SVT paikalla ja luonnonsuojelija, joka yrittää pitää silmällä ja häiritä näitä tuholaisia. Tämä pesärosvoilu ei ole mitään muutaman linnunmunan pöllimistä vastoin parempaa tietoa vaan kansainvälisiä liigoja sekä jokunen kaheli soololiitäjä. On tietenkin kysymys isoista rahoista ja markkinoista euroopassa. Todella raivostuttavaa hommaa, kun linnut ensin ovat selviytyneet vaaroista muuttomatkallaan, esim. Kyproksen ja Maltan salametsästäjistä ja liimatikuista, niin pesiminen pilataan varastamalla munat, joskus koko pesät ja jopa vielä aikuiset linnutkin saalistetaan, joko elävänä tai listitään hengiltä. Epäeettistä hommaa sekä vaarantaa monien lintujen kantaa entisestään.

Hankala on yhden miehen voimalla pitää liigoja aisoissa ja pitäisikin järjestää valvontaketjuja jotka päivystäisivät alueilla missä rikolliset liikkuvat, ja vaikkapa seurata näiden puuhia autolla. Ja informoida tavallisia turisteja ja paikallisia tälläisestä kaupallisesta toiminnasta. Kaikki huomio varmasti häiritsee näitä roistoja, kuten jututtaminen että kyselyt mistä olette kotoisin ja mitä olette etsimässä, mieluiten haulikko olalla.

Asiasta toiseen, nyt voi ginin tuoksahduksen pistää jäätelön syyksi! Oivallista meille katajanmarjasta tykkääville!

Hätäpönttö rauhanturvaamiseen

Käpy poikineen

Koska Israeli ja Hamas ovat onnistuneet välirauhaan niin miksei täälläkin? Aamulla oli tosi kahakka kun mustavalkoiset ottivat yhteen ja yrittivät valloittaa jo varattuja asumuksia. Lintumaailman house occupation! Rauhanturvaajat hälytettiin liikkeelle kiireesti ja uusi vapaa asumus saatin reilun turvavälin päähän. Saas nähdä jos uusi vapaa asumus kelpaa kirjosiepoille vai jatkuuko kahinat.

Sosiaaliset kottaraiset eivät harmistu naapureista ja ovat perustaneet yhteisön viime kesänä kyhättyihin pääskysen pönttöihin. Ovat enemmän kuin tervetulleita ja perheasiat tuntuu olevan hyvässä mallissa vikininästa päätellen! Mikä työtaakka vanhemmilla! Pitää vaan olla varovainen illalla ettei pidä kylppärissä liikaa valoja häiritsemässä pilkkuporukkaa yöpuulla.

Linnut on tosi fantastisia, mikä energia munia, hautoa ja ruokkia poikaset joista ehkä muutama saavuttaa nuorukaisiän. Jos poikaset onnistuvat välttämään autot ja kissat niin viimeistään muuttomatkalla odottaa monet vaarat, joko tahattomat tai tahalliset tuholaiset, kuten Maltan, Kyproksen ym. (sala)metsästäjät ja liimatikku saalistajat.

Luulen että Tusse laulaa juuri heille!

Uskallan muuten veikata että Tusse pärjää paremmin kuin Suomen pojat jotka ovat kastaneet sormensa hillopurkkiin (vai mihin ?) vähän liian aikaisin.

Muuttovalmiit yksiöt tervapääskyille

No niin, nyt on kaksi uutta yksiötä muuttovalmiina mutta asukkaita voi odotella parhassa tapauksessa vasta ensi keväänä. Luultavasti pitempään. Saas nähdä jos talon (siis meidän) korkeus miellyttää tervapääskyjä vai onko maja liian matala noille ilman akrobaateille. Pari viikkoa sitten kävi jengi nuoria kiitäjiä tiedustelulennolla talon nurkilla joten toivossa eletään.

Tässä pönttömallissa aukko on matalalla, noin 4 cm lattiasta, joka helpottaa poikasten pääsyä ulos pöntöstä. Aukko voi myös olla pöntön yläkantissa mutta silloin täytyy materiaali olla karheaa puuta jotta poikaset pääsevät kipuamaan ulos. Esim syvä kottaraispönttö liukkaasta materiaalista saattaa johtaa poikasten menehtymiseen.

Tervapääskyn pönttö
Tuleva pääskykollektiivi tai oikeammin tervakiitäjä dito.

P.S Tervapääsky (Apus apus) ei kuulu pääskyihin vaan tervakiitäjiin jos nyt ollaan ihan tarkkoja tituleeraamisesta.

P.S 2 Pönttöja oli kolme kpl (huomautus tekjältä).

Hyvä näkyvyys pyökkimetsässä

Pyökkimetsä
Nuori pyökkimetsä Hallandsåsenin kupeessa n. 8 km Hjärnarpista

Pyökkimetsässä ei kannata ruveta piilosille. Näkyvyys on ihan eri luokkaa kuin paju- ja koivuryteiköissä parin vuoden takaisella avohakkuulla. Se tavallinen näkymä ja tapa ”hoitaa” metsiä Suomessa ja Ruotsissa. Skånen Djurholmenissa on metsäalue jolle ei ole tehty mitään 50-vuoteen ja siellä on tarjolla monenikäistä puuta ja kortteereita linnuille. Vaikka heinäkuu lopuillaan peukaloinen oli vielä laulutunnelmissa ja tietysti punarinnat naksuttelivat varoittaen. 50-vuotta ei tietty ole korkea ikä metsälle mutta sielä on jo lahopuuta joka on tärkeä edellytys monelle metsän mönkijälle. Projekti sai alkunsa lahjoituksena yksityiseltä metsänomistajalta. Kiitos, tack!

Me täällä pohjolassa ollaan kärkkäitä arvostelemaan Amazonin ja muiden arvokkaiden biotooppien hävittämisestä kaukomailla mutta ei itse kyetä kehittämään ja implementoimaan luontoystävällisempää metsätaloutta. Mainostamme itseämme metsäteollisuuden kehittämisen huippumaana mutta olemme jumittuneet avohakkuuseen joka varmistaa että päästään eroon hömötinteistä, hippiäisistä, teeristä ym. mielenkiinnottomista eliöistä. Ja kuka niitä mustikoita ja puolukoita edes jaksaisi kerätä, joten antaa mennä. Niittenkin.

Informaatiotaulu Djurholmenissa
Djurholmen, ja tietty pieni koronavaroite ilmoitustaululla.
puoliksi  kuollut puu
Monen ikäistä ja muotoisia puita löytyy vanhemmasta metsästä. Puolet tästä puusta oli poissa mutta jäljelle jäänyt osuus jatkaa kasvua. Praktisk lösning.
Miksi veden lorina luonnossa on rauhoittavaa mutta tippuvia kraana kotona tekee hulluksi?

Information about Djurholmen

Lue lisää Suomen metsien tilanteesta WWF sivuilta.